16:47

Seuraavana Simpele. Matka on vasta alussa. Napeissa soi let it shine. Pari viikkoa ja kyseisen bändin keikalla, parhaan ystävän seurassa. Aletaan olla jo lomatunnelmissa.
Löysin junasta aivan ihanan emoparin. Vasta rakastuneet, kikattelevat niin että koko vaunu raikaa. Ah, pelastakaa miut.
Oletteko aiemmin olleet sitä mieltä että hampaiden harjaus on tylsää? TEE RYTMI! Itse olen vannoutunut imitoimaan kepillä suussani rammsteinin biisiä main land. kannattaa kokeilla. Onko teillä jotain yhtä hämmentäviä hampaiden harjaus rituaalia?
Katselen pientä lasta tuossa edessäni josta sain flasbackin. Pienenä miulla oli tapana, että kun kuljen koulusta kotiin ja näen vaikka risun tiellä, kävin hakemassa sen ja vein kotiin etupihalle. Ihan vain säälistä, kun se oli ihan yksin. Nykyään sama oire ilmenee, kun heitän vaikka jäätelöpaperin maahan. Jatkan matkaani 10 metriä kunnes käännyn hakemaan sen, ihan vain oman tunnontuskissani. Onneksi se ei mitenkään herätä huomiota, ensin heittää roskan maahan mutta kohta hakee sen ja vie roskiin. Ai että, päästäkää miut tästä.
Nästä Parikkala. Vielä vuosi sitten roikuin taajamajunassa matkalla savoon. Ajat on muuttunut ja minä oon muuttunut, enkä sinne enää mene.
Pääsisimpä reilaamaan ympäri maalilmaa, näkemään ja kokemaan kaiken. Voisin vain ottaa kuvia ja kirjoittaa, ehkä vielä joskus. Reissukaveri kaupan päälle kelpaisi.
Next stop, Kesälahti. Epäilempä, etten ole ainoa joka on junassa vannoutunut tietyille paikoille. Vaunu 5 paikka 63. Nyt jouduin muualle ja protestina siitä, konnari käskee ottaa jalat pois penkiltä, niin silti sinnikkäästi ne siihen aina vaan uudestaan laitan. Aika pahis.
Nyt on päikkäreitten paikka,
seuraavaan kertaan
-minä.
Ps. Kun kuuntelen jotain hyvää biisiä, tunnen olevani ihan uusi ihminen.

Travel all over the world

Tekstihuomautus 1.

Istun junassa kirkkaan punaisine kynsineni matkalla yli-taivaalliseen huitsinnevadaan. Silmäilen kanssamatkustajia hieman epäröivästi; eräskin rouva (tai mistä minä tiedän, 70 -vuotias neiti) napottaa paikallaan paheksuvasti viereistä juoponretaletta mulkoillen, jonka jalkahiki tuoksahtaa tänne asti. Kuvittele se, aromikas tuoksupommi joka valtaa koko tajuntasi. Mielessäni on selkeä tapahtuma, jossa rouva nousee penkistään ja alkaa epäilemättä hyvin kalliilla käsilaukullaan huitomaan kyseisen jalkahiki- juopon rintamusta, samalla huutaen liudan kiroja miehen niskaan. Opettelisi pesemään sukkansa välillä.

Ikkunan ohi viilettää puita. Kaikki ovat tarkasti istutetuissa paikoissa, samalla etäisyydellä toisistaan ja kauniissa rivissä. Onpahan joku joskus saanut työn; "Tässä on sulle pari neliökilometriä aukeaa maata. Hautaappa sinne siemeniä metrin välien." -siinä sinulle elämäntyö. Ai mikä sun ammatti on, puiden keinohedelmöittäjä, perkele.

- ihmettelin muuten ohimennen, miten tuo konduktööri onnistuukin vetämään naamansa tuollaiseen bulldog-moodiin.-

Kuten moni muukin, minäkin mietin miten kuvailla suomalaista miestä. Vatsa on kuin kolmosia odottavan äidin, viina on ominaistuoksuna joko vähän, tai sitten vähän jopa enemmän, nukkuessa kuola valuu suupieltä pitkin kohti paidan kaulusta ja otsalla sojottaa muutama hius. Entä naiset? Vihaajia. Naiset vihaavat kaikkea. Ja niitä pieniä asioiota joita he eivät vihaa; niistä he sitten kiukuttelevat.
>> tälläisen ensivaikutelman saa suomalaisista, kun katsahtaa penkkirivissä vasemmalle: nainen valittaa kun mies ei puhu mitään, johon herra isomaha vastaa röyhtäisemällä juuri syödyn jäätelön ulos.

Hyvää matkaa sinnekkin.